Heinolassa jyrää

 Heinolassa jyrää,
Heinolassa jyrää,
Heinolassa jyrää.

Ei koskaan jyrää paremmin ja pois ei mieli tee,

Lunni ei tahdo!

Aamu oli sumuinen ja nousu aikainen. Autolla huristettiin pikaisen aamupisun jälkeen, mutta onneksi matkan varrella pääsin vähän enemmän lenkkeilemään ja hoitamaan merkkailuja. "Pomo" haluaa kovasti kiittää Penttiä kyydistä, seurasta ja koko päivästä.

Matkattiin Heinolan raviradalle, jossa oli lunnikoirien erikoisnäyttely. "Pomo" bongasi grönlanninkoiran pennun ja heti intoutui selittämään, että grönlanninkoiraa hän on aina halunnut. Entäs lunnit?

 

Sitten tuijoteltiin shiboja, joita Henu haluaa ja "pomo" tietenkin myös haluaa jonkun japanilaisen.

Ja Raivo se vasta herättikin ihailua. Raivo on selvästi saanut nimensä luonteensa mukaan.

Mutta, kukas se siinä? Velipoika? Pitkästä aikaa. Mukava nähdä.

Mutta mehän oli tultu näyttelyyn! Elämäni pelasti Jaana, joka halusi panostaa minun esittelyyn. Osaanhan minä, jos on oikea tatsi narun toisessa päässä.

Jaanalla oli omakin koira, joka tietenkin pärjäsi.



Hyvin meni pöydälläkin. Huomioikaa häntä, joka on huolettomasti omalla paikallaan, eikä missään koipien välissä.

Joten kehään jouduin "pomonkin" kanssa. Oli siinä työ ja tuska pitää silmällä, ettei se nyt vain munaa kaikkea mitä Jaanan kanssa saatiin aikaan.

Ehkä se ei onnistunut kaikkea pilaamaan, kun ne antoi sille sertin. Mutta minullehan se olisi pitänyt ojentaa. Minähän tässä se hyvä tyyppi olen.

 Mihinkähän tuo "pomo" sen ruusukkeen aikoo piilottaa. Näenköhän minä sitä ikinä.

 Hassua katsoa toista lunnikoiraa. Melkein kuin katsoisi peiliin. Ollaan me oikeasti erilaisia, mutta kuvista on joskus vaikea erottaa. Silmistä näkee heti, kuka on kuka.

Tästä vain arvailemaan.

Silmät kyllä osaa sanoa ihan samoja juttuja. "Anna namu! Ole kiltti! Minulle!"

Tässä on kaikki saalis, pysti, ruusuke, todistus ja osallistumispalkintona saatu virkattu pöllö. Sain minä pussillisen makupalojakin, mutta mihin ne nyt hävisi? "Pomo" söi? Niin, ja osallistuinhan minä myös tassukilpailuun.

 

Ja arvostelu sertistä kuului: "Hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen pää. Oikea-asentoiset aavistuksen pitkät korvat. Hyvä ilme. Oikeanmuotoinen, tilava rintakehä. Kaikissa raajoissa hyvät kaksoisvarpaat, erityisesti edessä ulottuvat maahan. Hyvä häntä. Hieman kapea lantio. Hyvä raajarakenne ja luusto. Rodulle tyypilliset liikkeet. Hyvä karva."